Tämä on virtuaalihevonen

  Zamneider 

Click here to edit subtitle

Kirja

view:  full / summary

P?iv?kirja J?rnbyss? 2012-2013

Posted by [email protected] on February 23, 2014 at 11:10 AM Comments comments (0)
Maastoesteitä 30.5.2013


Lasken jalustimet alas ja kevyellä hypyllä ponnistan itseni satulaan. Ori tanssahtaa sivulta toiselle ja heilauttaa kerran päätään ylös ja alas huiskauttaen häntäänsä. Taputan tiikerinkirjavaa kaulalle ja tunne kuinka se on hyvin innoissaan siitä mitä tulemaan piti. Se oli tosissaan alkanut nauttia siitä kun nousen sen selkään ja teemme kaikenlaista. Se kuuntelee avut mahdollisimman tarkasti ja tekee kaiken ainakin lähes aina mahdollisimman hyvin. Tietenkin silläkin oli niitä oikuttelu päiviä, jolloin tuntui ettei mikään luista entiseen malliin, mutta silti kehitystä oli tapahtunut viime vuodesta. Zam vietti viisivuotis kevättänsä ja monipuolinen treeni vuodenajasta toiseen oli tehnyt hyvää jälkeä hevosen lihaksistolle. Vieläkin parannettavaa reilusti oli, mutta kyllä siitä jo silti huomasi ettei se ole seissyt ainoastaan tyhjänpanttina karsinan nurkassa pölyttymässä. Erityisesti takapää oli saanut talven aikana massaa ja kaikki kouluvääntö sujuikin paljon helpommin nykyään.

Kiristän selästä käsin satulavyötä vielä muutaman reiän ennen kuin annan orin kävellä pitkin ohjin kohti maastopolkuja. Tänään oli tarkoituksena hypätä muutamia maastoesteitä, vaikka kuuma että aurinkoinen ilma teki itselleni mielen mennä ennemmin uittamaan hevosta vedessä kuin treenata esteitä. No piti urheilla nyt ja löhöillä sitten kun Crime pääsisi kesäkuun 13 päivä ansaitulle kesälomalle eli laitumelle. Toivottavasti se ei kuitenkaan ehtisi lihota liikaa niiden muutamien viikkojen aikana. Silloin se viettäisi lähes täydellistä vapaata, vain muutamien ratsastuskertojen antaessa kuntoilua sille.

Tuuli puhaltaa vasten kasvojani ja pyyhkäisen kädelläni hiuksia kasvoiltani sivuun. Pian lyhennänkin ohjia ja annan ratsuni siirtyä rauhalliseen, mutta eteenpäin pyrkivään raviin. Nykyään se ei enää kaahotellut liikoja, eli voin olla vihdoin tyytyväinen ja luottaa varmajalkaiseen puoliveriseen, joka ei säikkynyt melkeinpä mitään.

Kiertelemme puita ja ruohikkoja siihen asti kunnes saavumme ensimmäisen maastoesteen eteen. Crime nostaa päänsä ylös ja katsoo uljaan näköisenä kaatunutta puunrunkoa. Ohitamme kuitenkin esteen jatkaen matkaa laukalla. Laukasta sai heti pyöreän ja takapäät kulkivat sopivasti alla. Teimme kaikenlaisia kiemuroita ja taivutuksia, sekä voltteja aina kun siihen tuli riittävästi tilaa muiden lomasta. Kun ajattelin laukka työskentelyn riittävän annan orhin kävellä käynnissä takaisin ensimmäiselle esteelle.

Nostan uudestaan laukan ja suuntaamme kulkumme kohti ensimmäistä estettä. Crime ylläpitää reippaan temponsa ja hieman ennen estettä se kiihdyttää ja loikkaa puun yli hyvin korkealta, jolloin sain kunnolla myödätä eteen, jotta itsekin pysyisin kyydissä. Alastulo sujui hyvin ja matka seuraavaa estettä kohti alkoi. Jarruttelen kirjavan menoa hieman takaisin hallitumpaan muotoon. En antaisi sen kaahotella liikaa tälläkään kertaa.

Loputkin esteet menevät yhtä hyvin kuin ensimmäinen ja pian matka kohti takaisin tallia alkoi. Taputan nelijalkaista kaulalle kiittäen hyvästä työstä. Olisi kyllä mahtavaa jos Järnbyssä järjestettäisiin tallin asukkaille vaikka jokin hubertus-ratsastus tai jotain maastoesteisiin liittyvää ilman mitään sen kummepia kilpailuja.


Pikainen estehyppy tarina
14.1.2013


Taputan oria kaulalle. Alkulämmittelyt olivat tehty kunnolla ja sain Zamin kuuntelemaan kunnolla jokaista apuani. Takajalat kulkivat hienosti alla ja ravi pysyi tahdikkaana, eikä se kertaan sortunut. Tiikerinkirjava ori oli ylittänyt itsensä, sillä koottunakin se pysyi suorana, eikä se edes painanut kädelle.
Annan Zamneiderin venyttää kaulaansa pitkäksi päästäen ohjat löysiksi.
Oli hienoa seurata kuinka ori kehittyi. Vielä kun olin itse kouluttanut sen. Esteiden hyppiminenkin oli edistynyt nopeasti ja pystyimme hyppimään helposti jo 80cm ilman että hevonen väsähti heti.

Pian otan ohjat hiljalleen lyhyiksi ja annan orin siirtyä ravin kautta keinuvaan laukkaan. Ohjaan hevosta vuoroin ympyröille kuin volteillekin ja sitten suuntana on ensimmäinen este. Crime tuijottaa estettä korvat hörössä ja annan sen kavioiden liitää kepeästi pienen ristikon ylitse.
Kehun välittömästi oria hyvästä suorituksesta ja sitten käännän hevosen jo kohti seuravaa pienikokoista lämmittelyhyppy estettä.
Sekin ylittyy kepeästi suurella ilmavaralla. Liidämme vielä parin esteen yli ennen kuin päädyn korottamaan kaikkia.

80cm esteet ylittyivät nekin hienosti. Crime pärskähtelee ja annan sen siirtyä raviin.
Talutan Zamin takaisin talliin tyytyväisenä orhin suorituksesta. Tavoitteena olisi hyppiä joku päivä reilusti yli metriä, mutta sitä ennen se saisi kehittää lihaksiaan paremmiksi ja muutenkin hieman kasvaa vanhemmaksi.
Huuhtelen kuolaimet hanan alla vedellä vieden varusteet paikoilleen.

Harjailen lopuksi orin karvan siistiksi ja sitten peittäen sen sinisellä toppaloimella.
Talutan suuren puoliverisen omaan tarhaansa päiviään viettelemään. Kyllähän se aitauksessa vielä yhdet pukkihypyt ennätti ottaakin. Onneksi se ei päättänyt vetää niitä selässä olessani.

Liian väsynyt...
10.11.2012


Heitän tummansinisen viltin orin selän päälle ja annan Crimen kävellä loppukäynnit hiljakseen. Ulkona alkoi olemaan pakkasta ja valkoinen pilvi lehahti ilmaan minun tai hevosen hengittäessä ulos. Katselin maneesin toisella puolella kävelevää Etreniä : oli hienoa että Luke innostui menemään sillä tänään.
Balthierin kanssa olin käynyt maastolenkillä ja nyt tämän tiikerinkirjavan hevosen liikutuksen jälkeen olisin vapaa lähtemään tallilta. Päivä oli hurahtanut nopeasti ja aurinkokin oli laskenut metsien taa.
Taputan Zamia kaulalle ja laskeudun alas satulasta.

Tallissa heitän varusteet tottuneesti varustehuoneeseen, jonka jälkeen harjaan orin tottunein liikkein putipuhtaaksi. Sitten vielä loimi päälle ja hevonen tarh...
-Dimma! Tarviin sun apua nyt heti, sisareni ilmestyy paikalle ja häviääkin ihmeen nopeasti.
Pistän orin karsinan oven kiinni kävellen rivakasti toiseen tallin osaan Wistlan karsinan luokse. Kiera pysyttelee visusti karsinan ulkopuolella katsellen kuitenkin varsaa hyvin tarkasti.
-Mitä nyt? huokaan ja mietin oliko tytön "tuominen" tallille hyvä idea sittenkään.
-Tota...Mä.. Mä en uskalla olla ton kanssa, Kiera osoittaa hevosta.
Äimistyn todenteolla. Hän ei uskaltanut olla rautiaan suloisen varsan kanssa, joka ei tietääkseni ole koskaan tehnyt mitään pahaa.
-Siis et uskalla olla Wistlan kanssa? Mitä pahaa se on tehnyt?
-Sori, se ei oo tehnyt mitään, mutta en luota siihen yhtään. Luulin että pärjäisin sen kanssa kuten muiden, mutta en vaan taida...
-Sähän uskalsit olla sen kanssa silloin kun kävit katsomassa sitä Danin luona, muistatko?
-Joo, mutta silloin kun se tuotiin tänne se oli ihan hermoheikko. Se hyppi ja teki mitä tahansa.
Huokaan uudestaan syvään.
-Kiera. Niin silloin kun se tuotiin tänne. Tamma ei ole tainnut tehdä mitään sen jälkeisinä päivinä, eihän?
Tyttö pyöräyttää päätään vaisusti.
-Ja se että se oli stressaantunut kun se tuotiin, niin johtui siitä että se joutui olemaan trailerissa, jota se pelkää ylikaiken, sanon hieman näreissäni väsymyksestäni.

Tytön pyynnöstä laitan loimen varsan selän päälle ja sujautan vielä riimunkin sen päähän iskien narun siskoni käteen.
-Katso. Se seisoi kiltisti ihan aloillaan. Yritä olla sen kanssa, se ei tee sulle mitään.
Maiskautan hevosen liikkeelle karsinasta ja Kiera lähtee viemään hevosta ulos.
Palaan Zamin karsinan luokse, jossa väsyneen oloinen hevonen oli jo puoliunessa.
-Zam! herätän hölmistyneen hevosen ja avaan karsinan oven.
Talutan orin ulos pakkaseen ja kuuntelen kuinka lumi nirskuu sen kavioiden alla.
Luke tulee minua vastaan kun hän ehti viedä jo Etrenin aitaukseensa, kaikkialla oli täysin hiljaista.

Irrotan riimun orhin päästä ja lasken Crimen juoksemaan tarhaansa.
Olin aivan puhki tältä päivältä, mutta silti lupasin itselleni peseväni hevosten varusteet tänään, jotta huomenna ei tarvitsisi.
Siispä suuntaan tallille varusteita pesemään ja heittämään iltaheinät valmiiksi hevosilleni.


Viikon päästä nähdään!

Kirjoittanut Dimma , 19.10


"Crime loikkii sivuhyppyjä minun antaessani sille puolipidätteitä. Pidättäessäni sen nousee osittain pystyyn tai lähtee peruuttamaan" , sellaiseksi olin kuvitellut ensimmäiset kunnon kouluratsastustreenimme vuosi sitten, mutta ori oli osannut asiansa ja kuunnellut hyvin apujani.
Zamille oli ollut yllättävän helppo opettaa uusia asioita, sillä meidän kahden välille oli ajansaatossa syntynyt luottamussuhde ja sekin vasta alkoi kehittyä Järnbyyn tulosta lähtien. Sitä ennen se oli aika hermoraunio. Tiikerinkirjava hevonen kaipasi vain hieman rauhallisempaa paikkaa oppiakseen uutta ja sitten kun se oppi, niin se oppi kunnolla.
Vastahan hypin ensimmäisen kerran sen kanssa selästäkäsin esteitä. Se hyppäsi silloin kuin vanha tekijä ja sain olla ylpeä hevosestani.
Sen jälkeen hyppimiset jäivät hieman vähemmälle kun yritin koulutreenien avulla kehittää sen takalihaksistoa entisestään, mutta toki se oli saanut irtona hyppiä enemmänkin tässä välissä. Pian koittaisi talvi ja sen jälkeen taas kesä. Silloin oli tarkoitus jo kisata ensimmäiset pienet estekilpailut...

Lyhennän ohjia ja annan laukka-avut. Ori siirtyy kepeästi laukkaan ja istun sen selässä mukautuen puoliverisen liikkeisiin.
Zam pärskähtää ja pyöräyttää häntäänsä sen kulkiessa rennosti, mutta reippaasti eteenpäin maneesissa.
Käännään ohjan ja pohkeen avulla oria vasemmalle ; siinä me nyt taas oltiin, estelävistäjällä.
Crime ei kiihdytä, eikä hidasta vaan hyppää tottuneesti pienen ristikon ylitse. Taputan sitä kaulalle ja suuntaamme kohti toista ristikkoa.
Kuulen jonkun tulevan maneesiin sisälle kuten Zamkin, mutta kumpikaan emme välitä saapuneesta henkilöstä.
Yksi, kaksi, kolme ja hyppy.
Taputan oria taas onnistuneesta hypystä kaulalle.

Annan Zamneiderin siirtyä ravin kautta käyntiin laskeutuen itse satulasta alas. Talutan hevosen maneesin oven lähettyville ja laitan Zamin satulan siihen reunalle roikkumaan.
Kiipeän sen jälkeen korokkeen kautta takaisin Crimen selkään, antaen sen jatkaa ravailua.
-Se hyppää jo nyt aika kivasti, maneesiin tullut henkilö kommentoi suoritustamme. -Näkee että se tykkää siitä...
Vilkaisen ensikerran tulijaan päin.
-Niin, mutta onhan tämä kuitenkin ihan hyvästä estesuvusta, vastaan naiselle. - Olitkos tulossa maneesiin ratsastelemaan?
Tulija naurahtaa ja pyöräyttää pari kertaa päätään. - En , ei ollut aikomus tänään.

Kolmaskin henkilö saapuu maneesiin, tosin hevosen kanssa.
-Mahtuuko mukaan hyppimään? Inka kysäisee pyäsyttäen Liinan viereensä.
-Tulkaa vaan. Ollaan jo hypitty ja lähetään kohta jo pois.

Laskeudun loppukäyntien jälkeen alas selästä ja kaappaan satulan käsivarsilleni lähtien maneesista pois.
Karvahaamu lähtee maneesista peräämme ja saapuu vierelleni.
-Miten se käyttäytyy sitten maastossa?
-Crime on tosi mukava ratsastettava sielläkin, vastaan. - Ei säiky turhista, kuten toinen hevoseni...
-Mmh.. Ihan kiva näin joskus seurailla kasvattien kuulumisia ynnämuuta...
Kävelemme yhtä matkaa takaisin talliin, tosin Karvahaamu lähtee Kafinsa luokse.

Riisun Zamilta suitset ja heitän varusteet omille paikoilleen. Harjaan orin kunnolla ja päästän sen lopuksi loimi päällä juoksentelemaan tarhaan.
Palaan talliin kirjoittamaan pyynnön seuraavan viikon liikutus avusta Crimelle. Olin lähdössä perjantaiksi tai sunnuntaiksi asti muualle päin täältä ja en silloin tosiaan pääse ratsastelemaan kellään. Luken sain huolehtimaan Balthierista, Lissie taas huolehtii Etrenistä. Kaikki olisi siis reilassa, jos joku ehtii huoltamaan orhipoikani.
Luulen että se kuitenkin kävi, koska se kuului tallipaikka-pakettiin...



Lissien ratsastelua

kirjoittaja Dimma , 2.10-2012






-Valmista! Lissie huikkaa minulle ovelta.
Tiputan harjan pakkiin Zamin karsinan edessä ja taputan pikaisesti oria vielä kaulalle sulkien samalla karsinan oven.
-Tulen kohta, huikkaan tytölle. -Vien ensin tämän, sanon nostaen harjapakkia ylös näytille.
Tytön vaaleat hiukset vilahtavat hänen häipyessä ovensuusta. Heitän harjapakin omalle paikalleen ja kävelen suorinta tietä Eternal Wingin karsinan luokse.
-Unohdit suojat siltä, sanon hiljaa blondille.
-Ai, oho. Haen ne heti, Lissie sanoo häippäisten tästä osaa tallista pois.
Valerien lomailun takia olin joutunut ottamaan Etrenille hoitajan. Minulla oli aikaa kyllä hoitaa tammaa, mutta en jaksanut. Joskus, mutta en joka päivä.
Essi oli käynyt hoitamassa Eternalia vasta kerran, mutta ei se minua oikeastaan haitannut. Tytön tehtäviin kuului sen päivän hevosen hoitotyöt, sekä liikutus.
Kuitenkin halusin myös toisen liikuttajan ja sain avukseni Lissien. Tyttö oli vasta viisitoistavuotias, mutta todella taitava ratsastaja. Hän kävisi vain kerran viikossa ratsastamassa Etrenillä, siihen asti että Valerie palaisi Amerikasta. Sillä aikaa Lissie sai myös kilpailla puoliverisellä esteitä sekä koulua.
Olin tähän järjestelyyn tyytyväinen. Tamma ei olisi kontollani joka päivä, mutta kuitenkin saisin hoidella sitä monta kertaa viikossa. Essi kun hoiti yleensä viikonloppuisin ja Lissie tiistaisin.

-Tässä! Lissie palaa takaisin ja menee karsinaan laittamaan suojat nopeasti kaikkiin jalkoihin.
-Etrenille voi laittaa aina esteille suojat, mutta maastoon eikä kouluun niitä ei tarvita, ohjeistan tyttöä.
Tyttö nyökkää säteilevänä ja annan luvan Etrenin taluttamiseen kentälle. Kenttä oli kuivunut nopeasti, vaikka lähiaikoina oli satanut paljon. Toisaalta kova tuuli ehkä auttoi siihen... Ulkona ei ollut mikään paras sää, mutta kun harvoin syksyllä enää kentälle pääsee jos ollenkaan, niin pitää ottaa kaikki ilo irti.
Lissie kiristää satulavyötä ja mittaa jalustinhihnat sopivan mittaisiksi jo maastakäsin.
Etren seisoo kiltisti aloillaan, mutta se katsoo ympärilleen uteliaana pää korkealla.
Tyttö nousee tottuneesti tamman selkään ja antaa puoliverisen lähteä kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin.

Istun tuolilla ja katson ratsukkoa. He kävelivät kylmän sään takia hyvät 15 minuutin alkukäynnit ja nyt Lissie tekee tamman kanssa reipasta käynti työnskentelyä.
Välillä niin sulku- kuin avotaivutustakin, ympyröitä, voltteja, pysähdyksiä sekä hivenen myös pohkeenväistöä. Tamma alkoi hiemalleen jo rentoutua ja se laski niskaansa hienosti alaspäin. He tekivät kiistatta saumatonta yhteistyötä.
Pian Lissie siirtää tamman reippaaseen raviin ja pyytää jo alussa Etreniä kulkemaan lennokkain askelin eteenpäin.
He näyttivät suorastaan upeilta ja Etrenkin oli kuin upeasti liikkuva kouluhevonen.
He tekivät samanmoisia juttuja kuin käynnissäkin ja minä sain vain katsella heidän upeaa työnskentelyään. Oli hyvä juttu että sain Lissien yhdeksi liikuttajaksi, sillä tyttö selvästi osaa hommansa. Nousen tuolilta ja alan kasaamaan kentälle esteitä : tarkoituksena väsätä kolmensarja.
Kannan kentälle yhteensä kahdeksan tolppaa ja seitsemän puomia. Lopuista saisi myöhemmin väsätä okserinkin.

Saatuani esteet kasaan ; ensimmäinen 40cm ristikko, toinen 50 pysty , kuten viimeinenkin, niin Lissie oli jo siirtynyt laukka työskentelyyn.
Lopulta kuitenkin tyttö siirtää tamman käyntiin ja antaa sen taas kävellä pitkin ohjin.
-Voit alkaa kohta hyppäämään sillä, huudan kentän toisella laidalla olevalle tytölle. - Muista aluksi kuitenkin koota tarpeeksi hevosta laukassa ennen esteille tuloa, sillä se lähtee niin herkästi liian kovaa.

Pian Lissie siirtää tamman taas laukkaan. Hän saa helposti koottua hieman hevosta ja he kulkevat hyvin tasaista, mutta reipasta vauhtia.
Tyttö suuntaa sarjalle. Etren lyhentää askeltaan ja nostaa päätään ylemmäs katsoen samalla tutkailevasti pientä estettä sen edessä.
-Älä anna sen lyhentää tuollein askeltaan, lisää vaan vähän vauhtia! huudan tytölle, mutta Lissie ei ehdi tekemään mitään ennen ensimmäistä estettä.
Etrenin askel ei sovi ensimmäisen esteen eteen ja hyppy lähtee melkeinpä paikoiltaan. Lissie ei ollut varautunut ilmeisesti siihen ja horjahti hieman tasapainostaan.
Toisen ja kolmannen esteen yli se taas loikkasi hyvin suurella ilmavaralla, mutta tähän tyttö osasi jo varautua ja myötäili hienosti ohjia.
Lissie jatkaa uraa pitkin laukassa ja kokoaa pikaisesti hevosta uudestaan.
Uusi lähestyminen esteille.
Etren lyhentää jälleen askeltaan, mutta tyttö muistaa sanomani ja painaa kantapäänsä varovasti hevosen kylkiin ja pian meno jatkuu reipasta ja tasaista vauhtia.
Tamma hyppää hienosti sarjan yli ja yhtä hienosti Lissie toimii Etrenin selässä.

He saivat hypätä suurempia korkeuksia vielä jonkin aikaa, kunnes oli loppuravien ja käyntien aika.
-Osaat ratsastaa hyvin. Kyllä susta vielä kisakentillekin, hymyilen. - Mutta muista uskaltaa ratsastaa Etreniä rohkeasti eteen, vaikka joskus sillä voi olla vähän liian kova vauhti, naurahdan.
Lissie hyimyilee jälleen säteilevänä.
-Ja jos ehdit niin saat ratsastaa sillä huomennakin. Olisi minulle helpompaa jos voisin ratsastaa vain Zamilla ja sitten talutella Ballea, kun ei olisi vielä Eternalin ratsastamista.
-Kivaa, voin ehdottomasti, tyttö sanoo liukuen alas satulasta.
.-Mun pitää nyt lähtee tallilta, mutta tiedätkin missä tamman kamat on. Voit heittää Etrenin sitten lopuksi loimi päällä tarhaan, jonka sijainninkin näytinkin sinulle jo.

Tyttö lähtee taluttamaan tammaa talliin ja minä suuntaan matkani punaiselle autolleni.



Syksy riehaa?

29.9.2012 , kirjoittanut Dimma. Kuudestoista kerta



Astelen tuttuun tapaan sisälle talliin Järnbyssä. Siellä minua tervehtivät monet kauraturvat hörähdellen ja hirnahtaen.
Aluksi suuntaan kulkuni Balthierin luo. Varsa tuuppii minua turvallaan kun menen sisälle karsinaan. Silitän hetken Ballea, kunnes jatkan matkaani viereiselle karsinalle.
-Hei Zam, tervehdin karsinassa koikkelehtivaa oria. Se on nykyään pursunut hirveän paljon energiaa ja se riehuu aina miten sattuu. Tarhassa se laukkaa niin kovaa kuin pääsee, vetäen samalla suuria pukkiloikkia. Taltuttaessa sitä joutuu hirveästi pidättelemään , koska se haluaa mennä kovempaa.
Ratsastattaessa se käyntiä mennessä yrittää siirtyä raviin ja ravissa laukkaan. Sille joutuu kokoajan antamaan puolipidätteitä. Ainakaan se ei ole laiska, mietin.
Nyt karsinassa se taas hyppii ja vaikuttaa kovinkin innokkaalta.
Käyn hakemassa orin riimun harjapakkeineen ja vien harjat jo edeltä pesupoksille.
Käyn karsinassa laittamassa riimun Zamin päähän ja talutan sen suoraan pesupoksiin kiinnittäen sen naruilla seinissä oleviin renkaisiin.
Crime nousee välillä osittain pystyyn, sen verran mitä kiinni olleena pystyy tai heiluttelee päätään mitä mihinkin suuntaan.
Rauhoittelen oria puhumalla sille rauhalliseen sävyyn, mutta eipä se paljoakaan tehoa innostuneeseen ja energiseen hevoseen.

Harjaan Zamneiderin suht nopeasti ja heitän harjapakin omalle paikalleen.
Lähden taluttamaan oria kohti maneesia. Olin varannut sen hetkeksi, jotta saisin purettua hevoselta pahimmat energiat. Se nimittäin tulee tarpeeseen.

Päästän orin irti narusta ja Crime sinkoaa heti irti päästyään hurjaan laukkaan ja pysähtyy vasta maneesin päädyn tullessa vastaan. Se laukkaa kovaa ympäri maneesia ja päätän rakentaa sille yhden esteen.
Kasaan 40cm ristikon maneesin seinustalle ja minun ei edes tarvitse ohjata oria esteelle kun se jo ylittää sen suurella ilmavaralla.
Hymyilen ; tulee siitä vielä kunnon estetykki.

Kun ori oli saanut juosta maneesissa vartin verran nappasin sen kiinni ja talutin sen takaisin talliin. Irrotin riimun ja pistin sille suitset sekä satulan pikaisesti päälle.
Eikä aikaakaan kun hevonen seisoi pihalla minä selässä.

Annoin orille pitkät ohjat ja ohjasin hevosen suunnan kohti maastopolkuja. Tunsin kuinka Crime alkoi innostumaan ja alkoi kävelemään reippaammin.
-Sinunhan piti kuluttaa liiat energiasi siellä maneesissa, hymähdän hevoselle.-Eikä täällä.
Jatkamme käyntiä maastoesteradalle asti. Siellä siirrän orin raviin ja joudun tosissani pidättämään innokkaan puoliverisen vauhtia, jotta se ei siirtyisi laukkaan. Katselin syksyisiä puita, joista suurin osa oli pudottanut jo lehtensä maahan. Tänä syksynä ei nähty kunnon ruskaa. Ennen kuin lehdistä oli tullut keltaisia tai punertavia niin ne olivat jo tipahtaneet maahan. Jotkut lehdet taas olivat muuttuneet suoraan ruskeiksi ja se teki puista hyvin nuutuneiden näköisiä. Rakastin syksyä. Sen kauniita värejä. Tosin tänä vuonna se ei ollut niin kaunista, harmittelen.
Annan orin siirtyä rauhalliseen laukkaan. Siis oikeasti rauhalliseen laukkaan. En anna orin kaahottaa eteenpäin vaan hiljennän sen vauhtia puolipidättein.
Crime rentoutuu pian ja vauhti siirtyy tasaiseksi. Taputan hevosta kaulalle löysäten hieman ohjia.

Loppumatkan tallille menemme käynnissä. Enää ei ollut pelkoa että ori olisi lähtenyt yhtäkkiä laukkaan.
Zam pärskähtelee ja hengittää rauhallisesti.
Hymyilen. Nyt Zam saisi nauttia paljon maastolenkeistä, koska aion mennä maastoon niin kauan kuin pystyy.
Sitten kun maa jäätyy niin en viitsi ennen lumen tuloa ratsastaa maastossa.
Etrenin kanssa taas maastoon en halua kauheasti mennä. Se innostuu vielä enemmän kuin Crime ja se lähtee vielä hyvin helposti viemään. Käyntilenkit tamman kanssa ja jos halusi reippaamman lenkin niin menin Zamilla.

Saavuimme pian tallille.
Talutin orin suoraan karsinaansa riisuen siltä heti varusteet pois. Lopuksi harjaan hevosen hyvin kiiltäväksi.
Taas mietin miten ihanaa kun Zam ei yleensä pieahtaroi tarhassa. Siksi sen pystyi harjaamaan ennen sinne vientiä.
Nappaan molemmat orini samanaikaisesti mukaani. Zam kävelee tälläkertaa kiltisti kun taas Balle hyppii ja loikkii. Balthier tosin ei hypi liiasta energiasta vaan silkasta ilosta...


viidestoista kerta 9.9
~~Muualla~~

kirjoittanut : Dimma

Puhelimeni pärähtää soimaan harjatessani Zamneideriä.
-Dimma , vastaan puhelimeen nopein liikkein jatkamalla samalla orin harjausta.
-Hei moi, Luken ääni kuuluu puhelimesta. -Mä tarttisin sun apua kovasti.
-Ja missä? kysäisen lopettaen hevosen puunauksen ja heittäen harjan ämpäriin.
-Sä tiiät sen orin, Hear Golderin. Luke sanoo ja hänen äänensä muuttuu vakavaksi.
-Juu tiedän, vastaan. -Pulmia?
-Just niin ja sun hevosmies taidoillesi olis hyötyä.
Nojaan Zamiin ja rapsuttelen sitä harjan tyvestä. Ori pärskähtää ja laskee päänsä alas.
-Okei, tuun sinne kohta, sanon jääden odottamaan pojan vastausta.
-Joo, mut odota. Ota Zamneider Crime mukaasi. Voitais samalla ratsastaa ja Golderi ei hyväksy muita ku oreja, Luke huikkaa kiireesti.
-Millä? vastaan. -Mulla ei oo traileria ja en mä sinne hevosen kanssa ratsasta.
-Äh...Tuun hakee sut. Ota varusteet mukaan.

Luken tullessa heitin hänen autoonsa Zamin satulan sekä suitset, samalla kun poika talutti orin traileriin.
-Tarviiko muuta, kysäisen ja saan siihen kieltävän vastauksen.
Pian olemme autossa ja matkamme kohti toista tallia alkaa. Tai..no.. matka ; kahdenkymmenen minuutin päässä.

-Ootko kuullu siitä sun hevosten varsasta? Luke kysäisee minulta yllättäen.
-Wistlasta? Kävin kattomassa sitä viime viikonloppuna ja hyvin se voi. Oleskelee hyvä ilmaset päivät laitumella suokin kanssa, vastaan ajatellen tammavarsaa. Tarkotuksena ei alunperin ollut että möisin sen, mutta ei ollut aikaa kolmannelle hevoselle.
Luke ilmeisesti näki murheellisen ilmeeni kun ajattelin ruunikkoa.
-Se sai varmasti hyvän kodin, Luke sanoi ja pisti toisen kätensä polvelleni. -Ja sähän saat mennä kattoo sitä aina kun haluat.
-Nii...sinne on vaan turhan pitkä matka. 500 kilometriä, huokaan.

Pian Luke pysäyttää auton minulle suht vieraan tallin eteen.
-Mikä probleema muuten sillä Hear Golderilla on?
-Se on ilkee. Mä en saa sille kamoja päälle ja mun pitäis kuntouttaa se. Eli jos sä tälläkertaa voisit pistää tai ainakin yrittää pistää sille varusteet ja jos onnistut niin lähetään yhdessä maastolenkille, Luke sanoo vilkaisemattakaan minuun.
-Entäs jos se karkaa ratsastettavana, kysäisen mietteliäänä.
-Tän tallin maastoalueet on aidattu. Just tälläisiä tapauksia varten. Mä voin pistää Crimen kuntoon. Golderi on tallissa viideskarsina oikealla ja varusteet löytyy tallinperältä olevasta huoneesta.

Pojan antamilla ohjeilla suuntaan kulkuni kohti tallia. Tallin sisällä on noin kaksikymmentä hevosta, tässä tallissa on vain ruunia ja yksi ainokainen ori.
Talli kuntoutti erilaisia hevosia ja kun hevonen oli valmis myytäväksi, se myytiin.
Vilkaisin orin karsinaan. Musta hevonen luimisti minut nähdessään ja uhkaili puremalla ilmaa. -Oletpas sä komea poika, sanon Golderille. - Jos ei lasketa sun yrmyilyjäs.
Haen orin varusteet karsinan eteen ja riimu kädessä avaan karsinan oven. Ori näytti suurelta edessäni ja se yrittää näyttää kovinkin vaaralliselta.
En välitä siitä vaan itsevarmasti kävelen mustan olennon vierelle ja nappaan sen turvan päältä jämäkästi kiinni pujottaen riimun sille nopeasti päähän.
Ori yritti puraista minua, mutta napsauttaesani sormia ja sanoessani "lopeta", se tyytyi pelkästään näyttämään äksyltä.
Kiinnitin vielä riimunnarun seinään kiinni ja aloitin harjaamaan oria. Nähtiin jonkinsortin temppuilua ; seinän väliin litistämistä, potkimista, puremista, pystyyn loikkimista ja riehuilua, mutta mikään ei kuitenkaan onnistunut hevoselta minun jämäkästi toruessa sitä.
Harjattuani sen, silitin sitä kaulasta. Se ei vain tainnut luottaa ihmiseen, arvelin. Hevonen laski päätänsä alemmas ja rentoutui hieman, vaikka olikin koko ajan varuillaan.
Ori antoi minun laittaa nätisti varusteet sen päälle, vaikka se seisoikin korvat niskassa.

-Valmista, huikkaan ulkona seisovalle Lukelle.
-Mitä? Sait sen valmiiksi näin nopeesti, poika jää seisomaan suu auki. -Vitsin hevostaitaja, hän huikkaa vielä kateellisena.
Pudistellen päätäni kävelin takaisin talliin. Eihän hevonen edes paha ollut. Ketään ei varmaan vaan ole uskaltanut mennä edes karsinaan, saatika olla siellä pidempään. En ollut todellakaan mikään hevostaitaja....

Talutin Golderin ulos ja nousin korokkeelta orin selkään. Luke istui taasen jo Zamin selässä.
Lähdimme kävelemään kohti metsäpolkuja ja huomasin kuinka ori allani rentoutui paljon. Se huokaisi syvään ja käveli nätisti Crimen perässä.
Kävelimme metsäteitä varmaan puolisentuntia ja sitten ravailimme takaisin päin.
-Vaihdetaanko? kysäisin Lukelta ja siirsin Golderin käyntiin.
Pian istuin oman hevoseni selässä ja poika mustan hevosen selässä.
-Sehän menee kuule ihan nätisti, sanon.

Kävelemme vielä vartin ennen tallille tuloa, sillä sade yllätti meidät metsässä.
Tallilla riisun kamppeet Crimeltä ja heitän ne taas Luken auton takapenkille.
Itsekin menen autoon odottamaan poikaa tallista.
Pian Lukekin saapuu auton sisälle ja lähdemme takaisin kohti Järnbyä.
-Saitko hoidettua sen?
-Sain. Poika vastaa ja pörröttää hiuksiani. -Kiitos sinun.






Kirjoittanut : Dimma


Nousin orin selkään. Annoin sen kävellä pitkin ohjin ympäri maneesia ja välillä tein suuria ympyröitä. Vartin päästä kiristin ohjia ja annoin puoliverisen ravata ja samalla työstin sitä. Ori kulki hienosti ja lennokkaasti. Se kuunteli apujani ja suupieleni kääntyivät hymyyn. Minä rakastin ratsastamista, minä rakastin hevosia ja minä olin onnellinen kun hevonenkin oli. Nyt kuitenkin keskityin ja niin teki myös hevonen. Vuosien varrella olin oppinut rentoutumaan hevosen selässä ja se helpotti huomattavasti työskentelyä hevosten parissa. Jos ei osannut rentoutua, veti helposti hevosen ohjista tai pomppi selässä inhasti. Myös hevonen osasi rentoutua kun ratsastajakin oli rento.

Annoin Crimen kävellä hetki pitkin ohjin ja sitten laskeuduin alas satulasta ojentaen orin ohjat Rosille, joka lupasi pitää Zamia paikoillaan sen aikaa kun kasaan pystyyn pienen esteen ja puomeja kun en älynnyt laittaa niitä valmiiksi ennen ratsastusta.

Tänään tosiaan pystyin vihdoin aloittamaan Zamneiderin estekoulutuksen, vaikka ihan syksy ei vielä ollutkaan. Talsin maneesin keskeltä takaisin tytön ja orin luo.
-Kiitti kun pidit Zamia vähän aikaa. Mä tosiaan unohdin laittaa esteet ennen selkäännousua, kiitin Rosia ja nappasin orin ohjat käteeni nousten pian sen selkään.
-Juu, eipä mitään, Ros kommentoi ja jäi mielenkiinnosta istumaan penkille.
Niin, tosiaan. Eihän sitä koskaan tiennyt miten Zam reagoisi esteisiin ratsastaja selässä, vaikka irtohypytykset olivat sujuneet hyvin.
Siirsin Crimen raviin ja suuntasin suoraan puomeille. Ori ei välittänyt puomeista lainkaan ja ravasi niiden yli reippaasti. Taputin kirjavaa oria kaulaan ja tulin puomit vielä pariin otteeseen. Ros auttoi minua vielä pidentämällä puomien etäisyyksiä, niin voisin tulla ne vielä laukassa ennenkuin kokeilisin estettä.

Siirsin Zamin reippaaseen laukkaan ja laukkasin kerran maneesin ympäri ennenkuin aloitin. Zam taipui hyvin kaarteissa ja puomeille tullessa se pysyi yhä rauhallisena ja rentona. Se ylitti esteet tahdikkaasti ja hienosti laukassa, eikä se vieläkään välittänyt niistä yhtään. Kertaakaan kavio ei kolahtanut puomiin, vaikka tulin vielä pari kertaa.

Siirsin orin käyntiin ja kävelin kierroksen maneesin ympäri. Tämän jälkeen siirsin Zamin rentoon, mutta rytmikkääseen laukkaan ja käänsin orin kohti matalaa ristikkoa. Crime katsoi estettä korvat hörössä ja tunsin kuinka se innostui hieman enemmän yrittäen kiihdyttää vauhtiaan, mutta puolipidätteiden avulla sain sen jatkamaan jälleen tasaisesti. Se hyppäsi esteen yli hyvin, vaikka istuin painona selässä. Taputin sitä jälleen kaulalle ja pyysin Rosia nostamaan vähän esteen korkeutta. Kiitin tyttöä ja sitten suuntasin jälleen kohti estettä. Zam ylitti esteen taas moitteettomasti ja annoin sen laukata kierroksen vapaasti, jonka jälkeen siirsin sen raviin ja vähän myöhemmin käyntiin. Annoin sen kävellä noin kymmenenminuuttia pitkinohjin. Ros häipyi maneesista ja pian minäkin suuntasin Crimen kanssa talliin.

~~

Talliin tullessa heitin orin varusteet paikoilleen ja harjasin sen vielä kiiltäväksi, vaikka veisin sen kuitenkin pian tarhaan.
Tämän jälkeen satuloin Etrenin, koska olin ennen Zamilla ratsastamista harjannut senkin. Jätin tamman hetkeksi varusteineen karsinaansa ja kävelin orini luokse. Pistin sille riimun ja napsautin narun siihen kiinni ja talutin sen ulos karsinastaan. Nappasin toiseen käteeni vielä Etreninkin ja kävelimme ulos. Vein Zamin tarhaan ja sitten nousin tamman selkään. Kylmä tuuli puhalsi vasten kasvojani ja se sai minut vetämään paidan kaulusta ylemmäs.
Lähdin kävelemään maastoon, ajattelin hyppiä nimittäin Etrenillä maastoesteitä ennen talven tuloa.
-Päästäänkö mukaan? Kristiina kävelee tammansa kanssa vierellemme. -Mennään maastoesteitä vähän hyppimään ja eikös tuo sinun tammasi ole ihan etevä hyppijä?
-Tulkaa vaan. Juu ja tosiaan meidän pitikin mennä sinne, joten...hymyilin naiselle säteilevänä ja siirsin tamman käyntiin.
-Koko kesä on ollut aika kylmä että saa odottaa varmaan pian niitä lumiakin, sanoin vieressä kävelevälle naiselle katsoen hänen hevostaan Maagia. Ruunikko tamma oli ihan suloinen, mutta pienempi kuin Etren, ei paljoa vain vähän.
-Varmasti. Ennen kesää toivoin hyviä lämpimiä kelejä, mutta jospa ensvuonna sitten.
Siirsimme hevosemme raviin ja niistä huomasi että ne nauttivat loppukesän maastoilusta.
- Enskesänä pääsen myös Zamneiderin kanssa hyppimään maastoesteitä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, hymyilin Kristiinalle.
-Hei niimpä voitkin. Ja mä varaan paikan eturivistä. On se aina hienoa nähdä kun hevonen ensimmäistä kertaa maastossa esteitä hyppii, Kristiina purskahtaa nauruun. - Kun jotkut villiintyy jo maastossa kävellessä, ni sit vielä esteitä.
Hymyilen ja siirrän Etrenin laukkaan. Pian saavuimme esteille ja Kristiina aloitti, sillä aikaa kun kävelin lähellä ensimmäistä estettä. Maagi hyppäsi hienosti ja rauhallisesti kaikkien esteiden yli ja palasi pian luokseni. -Sun vuoro, näytä mitä tammasi osaa, nainen sanoi iloisesti.

Siirsin Eternalin laukkaan ja lähestyimme ensimmäistä estettä. Jouduin kunnolla pidättämään sitä, sillä se tosiaan innostui. Esteen ylitys onnistui ja jatkoimme seuraavalle. Tamma laukkasi reippaasti, mutta lyhensi askeltaan tullessamme puunrungon eteen. Puun yli se hyppäsi hyvin suurella ilmavaralla, mutta pysyin hyvin hypyssä mukana. Esteen alle oli kertynyt mukava kuralammikko, joka sai tamman valkeat sukat aivan harmaiksi.
Lähestyimme pian kolmatta estettä ja senkin ylitys sujui hienosti. Tämän jälkeen kuitenkin palasimme jo Maagin ja Kristiinan luokse.
-Ihan hyvinhän se hyppää, nainen kommentoi Etreniä.
-Juu, meinaa joskus vähän vaan mennä liian lujaa.

Ravasimme takaisin tallille ja Kristiina kiitti matka-ja hyppyseurasta.
Pesin Etrenin jalat ja vein tammankin harjattuna tarhaansa.
Tänään oli paljon esteiden hyppimistä ja sain Zamillakin kokeilla sitä hyvin tuloksin.




Viimeisiä kesäpäiviä...

Kahdestoista kerta 10.8.2012
kirjoittanut : Dimma


Päivä oli vihdoin siedettävä, sillä lähes viikon ajan oli satanut vettä melkein tauotta-joskus enemmän, joskus vähemmän. Nyt auton mittari oli näyttänyt viittätoista astetta, mutta välillä kylmä tuuli sai vilun väreet nousemaan selkäpiitä pitkin. Aurinko toki paistoi välillä ihan mukavasti, kun se pääsi esiin pilvien lomasta. -Vai että kesä, olin moneen kertaan sanonut, sillä nämä kelit vaikuttivat minusta enimmäkseen syksyyn sopivilta.
Kävin Luken ja parin ystäväni kanssa äsken rannalla ja Luke olisi toivonut että olisin sen jälkeen tullut hänen mukaansa "hänen" tallilleen/työpaikalleen, jossa hän tällähetkellä koulutti nuoria hevosia ratsukäyttöön, mutta halusin ehdottomasti päästä näkemään Crimen ja Etrenin.
Valerie oli onneksi tänäänkin käynyt aikaisemmin ratsastamassa Etrenillä, joten sitä minun ei tänäänkään pitäisi liikuttaa.-Onneksi, jopa ajattelin...

Nappasin tallista riimun ja narun, jotka otin mukaani tarhoille päin. Zam käveli minua vastaan kun lopulta saavuin portin luo, joten minun ei tarvinnut kun sujauttaa riimu orhin päähän ja kliksauttaa riimunnaru kiinni siihen.
Crime oli tosiaan muuttunut. Ennen sitä sai melkeinpä jahdata tarhasta ja tallille päin tulo oli aina työlästä. Järnbyyn tulon jälkeen kaikki oli muuttunut ja olin onnellinen siitä.
Talutin orin takaisin karsinaansa ja aloitin harjaamaan sitä. Se oli hirveän pölyinen ja vasta 45 minuutin jälkeen edessäni komeili kiiltävä ja puhdas hevonen.

Pistin orille suitset ja talutin sen tallipihalle. Ori katsoi pää korkealla ympärilleen kuin ei olisi koskaan paikkaa nähnytkään, mutta pian se laski päänsä ravistaen sitä ja samalla hörähtäen. - Hupsu, kommentoin Zamia ja kiipesin orhi pojan selkään. Rakastin ilmaa satulaa ratsastamisesta ja päivä oli otollinen siihen, joten miksi missaisin tämän tilaisuuden.

Kävelimme maastolenkin joenvartta pitkin käyden myös maastoeste radan vierestä. Menimme välillä ravia, mutta enimmäkseen käyntiä.
Ori nautti kesäisestä ilmasta, samoten minä.
-Sinäkin olet täällä! Peppi Joki ilmestyi yllättäen eteeni.
-Olen, vastasin hymyillen. - Päivä oli tähän sopiva.
-Heh, nainen naurahti. - Todellakin, vaikka veden vierellä tuulee aika kivasti. Tässä puut antavat aika hyvin suojaa..
-Jep. Tuletko samaa matkaa tallille? kysäisin Pepiltä ja hän vastasi myöntävästi.
Kävelimme rintarinnan pitkin hiekka tietä ja hevoset eivät välittäneet lainkaan toisistaan. Juttelimme samalla koko matkan tallille...
-Onko sinun mielestä ollut hankalaa hoivata kahta hevosta ja kun toinen vielä on aika nuori? Peppi kysyi yllättäen.
- Ääh.. Ei, koska Valerie pääsee aika usein hoitamaan Etreniä, joten minulle jää yleensä liikutettavaksi vain tämä, kuten tänäänkin, vastasin hymyillen taputtaen samalla Crimeä kaulalle.
- Niin, minähän jo unohdin mokoman tytön, hän vastasi hymyillen. - Olen harvoin hänen kanssaan samaan aikaan tallilla.
-Mm.. Hänellä on muuta puuhaa aina päivisin niin liikuttaa tamman yleensä aamulla.

Pian saavuimme talli pihalle ja talutimme hepat karsinoihinsa. Harjasin pojasta pahimmat pölyt ja heitin sen sitten tarhaan. Katselin taivaalle, pilviä oli paljon, mutta ne eivät enteilleet sadetta...



Yhdestoista kerta 2.6


Kirjoittanut : Dimma


Kesän alkua ja kesän kaksi puolta ~~

Kiristin ohjia ja pyysin Crimeä siirtymään käyntiin. Ratsastus oli sujunut hienosti koulu kiemuroita tehdessä. Päivä oli hieno ja linnut visersivät. Heitin puseroni aidan päälle, josta se olisi hyvä hakea lopuksi. Ulkona auringossa oli 20 astetta lämmintä, joten pystyin helposti olemaan vain topilla.
Valerie oli jo aikaisemmin käynyt ratsastamassa Etrenillä, joten tamma ei jää tänään huolekseni.
Pysäytin oriin kentän portille ja laskeuduin alas satulasta. Nappasin puseroni aidan päältä ja sidoin sen hihoista vyötäisilleni.

Tallissa riisuttuani hepalta varusteet ja harjattuani sen perusteellisesti, istahdin orhin karsinan eteen lattialle. En vielä ollut vienyt Zamin harjapakkia pois, joten nappasin sieltä juomapulloni. - Kyllä, säilytin juomapulloa harjapakissa, mutta vain siksi etten keksinyt sille ennen ratsastusta mitään järkevää paikkaa, joten sujautin sen vain sinne.
- Eikö tuolitkin ole jo keksitty, mies ääni sanoi vierestäni. En huomannut kenenkään kävelevän talliin, joten säikähdin. Säikähtämiseni ei kuitenkaan näkynyt päällepäin koska olin liian väsynyt kuumuudesta liikahtaekseni nopeasti.
- Juu, tää paikka vaan oli lähempänä, vastasin ja tiputin pullon takaisin lootaan. -Hirveän kuuma, jatkoin vaihtaen puheenaihetta.
- Täällä on korkeintaan lämmin, Samu sanoi ja hymyili.
-Ratsastin vähän reilu tunnin tuolla auringon paahteessa kunnon koulu treeniä, sanoin todeten sen syyksi kuumuuteeni. Mies nyökkäsi ymmärtäväisesti, sillä yleensähän liikkuessa tulee lämmin.

Pian oloni helpottua nousin ylös ja vein vihdoin harjapakin takaisin paikoilleen. Samu oli lähtenyt viitisen minuuttia sitten jo hakemaan hevosia tarhasta.
Kuulin tallin käytävältä hevosen kavion kopseita ja siinä samassa palasin takaisin tallin puolelle.
Samu talutti kimoa oriitta ja vei sen karsinaansa, mutta orissa oli jotain outoa näin pikaisesti vilkaissen...-Se on märkä, sain tokaistua.
Mies otti riimun pois valkean hevosen päästä ja asetti sen karsinan oveen roikkumaan. Samalla hän katsoi minua pilke silmäkulmassaan, aivan kuin hän olisi voinut alkaa nauramaan milloin vain. Varmasti myös ihmettelevä ilmeeni puhui paljon.
- Ulkona...mies sanoi ja alkoi harjata Ramonea. -...siellä ei ole kovin kuuma enää, hän jatkoi, samalla hänen suupielensä kääntyivät hymyyn. - Siellä sataa kuin saavista kaatamalla vettä. Tuollainen kaatosade tekee kyllä hyvää näin kuuman...tai lämpimpän päivän päätteeksi, Samu tokaisi ja oli hilkulla että hän ei alkanut nauramaan. Taisin olla edelleen aika pöllistyneen näköinen.
-Mmh... sain viimein vastattua. - Mun taitaa olla aika hipsiä kotiin sitten, sanoin harmistuneena, sillä olin ajatellut meneväni Zamin kanssa maastoon taluttamaan sitä. - Huomiseen! huusin vielä Samulle astuessani ulos tallista.

Autolle tullessani olin aivan läpimärkä, vaikka sinne ei ollut pitkä matka. Auton sisälle päästyäni muistin : - Juomapullo! tarvitsisin sitä vielä nimittäin tänään, sillä kotona ei ollut tyhjiä pulloja jäljellä ja kauppaan en jaksanut mennä. Lupasin mennä kotona käytyäni vielä ystäväni luokse ja sinne oli sen verran matkaa että vesi teki matkalla ihan terää..
Huokaisin syvään ja astuin autosta takaisin sateeseen.
Tallin sisälle päästyäni valuin vettä. Tiputin litimärän paitani seinustalle ja ripein askelin kävelin hakemaan juomapulloni. Täytin sen vielä kylmällä vedellä, jotta vesi ei loppuisi matkalla.
- Eiks sun pitänyt jo mennä, mies ääni kysyi kauempaa tallin perältä karsinan sisällä.
- Piti.. Unohdin vaan tän, sanoin ja nostin pulloni näytiksi. -Tarviin sitä reissuun.
-Mihin sä lähdet?
- Yhe kaverin luokse kesäiltaa viettää, vastasin ja aloin kävellä kohti tallin ulko-ovea, mutta Samun ääni pysäytti minut.
- Tuutko mukaan maastoon, hän kysyi ja minä järkytyin jo hänen kysymyksestään.
-Tällä säällä? kysyin peloissani, sillä siellä satoi niin rankasti että ei kovin mieluisalta idealta tuntunut.
- Ei kai sua oo sokerista tehty? mies kysyi minulta ja hän katsoi minua suoraan silmiin.
-Ei, vastasin päättäväisesti. - En vaan jaksa olla tuolla ulkona sateessa...topilla, sanoin ja katsoin vettynyttä mustaa toppiani.- On mul kyl toinenkin paita, mut se ehti kans jo kastuu ja mun pitää tosiaan mennä kamun luo.
- Heh, Samu sanoi ja ei vaikuttanut lainkaan pettyneeltä vastaukseeni.
- Okei, moikka ja hyvää kesää! huikkasin vielä ja palasin takaisin autolleni napaten samalla paitani mukaan lattialta. Vihdoin pääsin lähtemään kotia kohti.



Kymmenes kerta 11.5

Kirjoittanut: Dimma


Sateinen sää ja mieli~~


"Jes!" ajattelin kun kävelin kurassa.Tunti sitten oli satanut vettä kaatamalla ja maakin oli sen veroinen."Jes!" ajattelin uudestaan kun meinasin liukastua mutaan kävelessäni Järnbyn tarhoille päin. Etren sentään oli karsinassaan, mutta Zamneider sai nauttia kurakelistä täysillä.
Pari päivää sitten olin ajatellut, että olipa ihanaa kun kesäiset ilmat tulevat kun aurinko paistaa. Tällä hetkellä en tosiaan halunnut edes ajatella kesää tai kesän lämpöä. Olo oli niin turhautunut, vaikka yleensä pidin sateestakin. Nyt en vain kestänyt sitä, en tänään, en nyt.

"Järkytys", ei päivä siis voisi yhtään mennä huonommin, ajattelin kun näin Zamin tarhassaan. Taisin osua nappiin kun ajattelin että Zamneider sai nauttia kurakelistä täysillä. Pistin silmäni kiinni hetkeksi. Kerrataan ennen tallille tuloa asiat : Ensin kävin Luken työpaikalla katsomassa hevosia, mutta pahaksi onnekseni hevoslauma karkasi juuri aitauksestaan. Saimme hakea hevosia kaatosateessa metsästä. En ollut edes ottanut saappaita mukaan, kun ajattelin pysyväni tallin sisällä. Olin läpimärkä kun vihdoin saimme kaikki hevoset kiinni. Vielä ihan hyvyyttäni lupauduin auttamaan aidan korjauksessa.
Palattuani kotiin ja vaihdettuani kuivat vaatteet olin menossa autolleni, jotta pääsisin Järnbyyn. Jotta pääsisin taloltani parkkipaikalle, joutuisin kävelemään tulvivan ojan viertä pitkin. Tie oli siitä kohtaa hyvin mutainen ja liukas. Pieni varomaton askel ja makasin pian ojan pohjalla.

Jouduin palaamaan takaisin kotiin. Kävin nopeasti suihkussa ja hiusteni kuivuttua lähdin uudestaan autolle päin. Pääsin kuin pääsin auton sisään tällä kertaa, mutta tie siitä kohtaa mistä pääsisi parkkipaikalta pois oli tukossa. "Juuri siihen" ,ajattelin kun iso rekka hajosi tien eteen. Jouduin tunnin odottamaan että rekka pääsi liikkeelle. Lopulta tien päällä ajaessani vastaan tuli tie remontti-alue, joten jouduin kiertämään kuoppaisen hiekkatien kautta. Ei sitten huonoksi onnekseni autoni kestänyt tien antamaa painetta, vaan rengas meni puhki. Tästä oli vielä pitkä matka tallille, joten jouduin odottamaan apua.

Kun uusi rengas oli paikoillaan pääsin vihdoin Järnbyyn asti. Sillä hetkellä kirosin tätä päivää. Mikään ei mennyt hyvin, huono onni vainosi minua tänään. Aivan selvästi. Olin tunnettu pitkäjänteisyydestä ja kärsivällisyydestä, nyt en vain kestänyt. En enää hymyillyt, mutta en myöskään enää ollut huonolla tuulella, olin vain kyllästynyt tähän ilmaan.

Ja nyt. Neljän metrin päässä seisoi Crime. Ori oli yltä päältä mudan peitossa. En nähnyt siinä muuta valkeaa kuin läsin. Selkä, kaula ja kyljet..aivan kaikki olivat mudan peittämiä. Huokaisin syvään, ennenkuin hain pojan tarhasta. Onneksi se kuitenkin käveli vierelläni nätisti eikä riuhtonut joka suuntaan. Muta oli vielä märkää, joten sitä ei saisi harjattuakaan pois. Talutin orin suoraan pesupaikalle ja sidoin sen kiinni.
Samu ja Timo kävelivät ohitseni jutellen toisilleen. Pian kuitenkin Timo pysähtyi ja palasi luokseni.
-Jestas! mies haukkoi henkeään kun näki Zamin uuden kuontalon. Myös Samu tuli paikalle ja yllättyi näkemästään.
-Nopeasti se on mudannut itsensä, Samu tokaisi.- Noin vartti sitten se oli täysin puhdas vielä.
"Juuri niin",ajattelin uudestaan. Jos rengas ei olisi mennyt puhki, olisin välttynyt tältä karmeudelta.
Samu lähti ulos hakemaan muita hevosia ulkoa, mutta Timo jäi vielä siihen seisomaan.
-Näytät vähä väsyneeltä, mies sanoi ja hymyili.
-Sitä minä ehkä olenkin, sanoin, mutta en hymyillyt takaisin kuten minulla oli tapana. Kerroin pikaisesti päiväni tapahtumat hänelle ja kerrottuani sen, Timo purskahti nauruun. Hän ei nauranut pilkatakseen, vaan siksi että jollain saattoikin olla niin huono tuuri.
-Mut hei kuule Dimma, hän viimein sanoi. -Kyl päivä varmasti saa paremman käänteen...Eiks asioilla oo tapana järjestyy? Timo lohdutti ja taputti minua olkapäälle. Hän lähti sitten Samun mukaan.

Pesin orin haalealla vedellä, kokonaan ja lopuksi vihdoin tunnistin hevoseni. Vedin karvat vielä * lastalla ja pistin sitten orille fleeceloimen. Jalat kuivasin pyyhkeellä. Talutin Zamin karsinaansa ja pistin oven kiinni. En viitsisi tänään odottaa hevosen kuivumista, joten voisin ihan hyvin lähteä kotiin. Nojasin hetken aikaa Zamin karsinan oveen ja yritin rentoutua. Pian lämpimät kädet kietoutuivat ympärilleni ja käännyin. Luke halasi minua ja se piristi oloani kummasti.
-Kato mitä mä sain, Luke kaivoi takkinsa taskua.- Kaksi ilmaista lippua elokuviin, mies sanoi innostavalla äänellä. -Tallin omistaja siellä ilahtui niin kovasti avustamme että lahjoitti nämä.

Ilmeisesti se aurinko paistoi risukasaankin, ajattelin kun ajoimme autolla kohti elokuvateatteria.



Kahdeksas kerta 16.4


Kirjoittanut : Dimma


Yli esteiden ~~


Talutin juuri Zamneideriä tarhasta. Ori oli lauantaina saanut nauttia vapaapäivästä, ja itse kävin vain tervehtimässä sitä ja samalla annoin sille omenan...
Aurinko paistoi, mutta ei kuitenkaan kovin lämmittävästi. Maa oli märkää ja monet ojat ja joet tulvivat sulaneen lumen johdosta(, vielä sitä lunta kuitenkin riitti).
Crime hörähti ja käveli vieressäni kohti tallia. Silläkin taisi olla kevättä rinnassaan kun se vaikutti niin pirteältä. Pää korkealla ja korvat hörössä se tepasteli perässäni talliin ja omaan karsinaansa. Ottaessani riimun siltä, se hirnui niin että koko talli raikui. Samassa tallin toisesta päädystä joku vastasi sille samalla tavalla. Nauroin.


-Moi Dimma, sanoi karsinan ulkopuolelta tuleva mies ääni. Tunsin äänen, vaikka siitä oli aikaa kun viimeksi näimme. Näimme nimittäin silloin kun ensimmäisen kerran kävin Järnbyssä katsastamassa paikkoja.
-Samu Honkanen, henkäisin ja käännyin ympäri. Siinä totisesti seisoi 54-vuotias hevosmies.
- Minäpä minä, mies tokaisi ja hymyili minulle. - Tulin tuolta tarhojen suunnalta, Samu jatkoi ja osoitti peukalollaan tarhojen suuntaan. - Ja näin että hevosesi on aika villillä päällä.Ei muuten, mutta riehaannuttaa muutkin hepat...
-Mitä, Etrenkö? Ei kai sekin, sanoin kiireellisesti,sekä turhautuneena pistäen Zamin karsinan oven kiinni, lähtien sen jälkeen riimun kanssa tarhoillepäin.


Totta se oli. Siellä tamma juoksi kovaa vauhtia ja pian muutkin hevoset seuraisivat rautiaan hevosen esimerkkiä. Ei sen sentään kuitenkaan koko tallin asukaskuntaa tarvitsisi villiinnyttää, ehkä joku nimittäin haluaisi hoitaa ja ratsastaa rauhallisella hevosella.
-Etren! , huusin tamman nimeä, jolloin hevosen laukka pysähtyi kuin seinään.
Kävelin nopeasti aidan alitse ja pistin tammalle riimun ennen kuin se suunnilleen edes älysi mitä tapahtui. Talutin vauhkoa tammaa ulos aitauksesta.
-Soo tyttö, sanoin tammalle kun se alkoi yrittää rynniä eteenpä

Rss_feed